Jokialueet
Rokua Geoparkin suurin joki on Oulujoki. Se sai alkunsa noin 9 500 vuotta sitten, kun maa-alueet Vaalankurkussa kohosivat Ancylusjärven eli silloisen Itämeren pinnan yläpuolelle ja patosivat Oulujärven omaksi järvialtaakseen. Oulujoki yhdisti aluksi Oulujärven mereen vain lyhyenä koskena, mutta jo noin 4000 vuotta myöhemmin jokisuisto oli siirtynyt Muhokselle saakka. Siellä joki syöksyi Pyhäkosken, Suomen suurimman kosken, kautta mereen. Merestä vapautumisen jälkeen myös Oulujoen sivujoet alkoivat kehittyä ja uurtaa syviä jokikanjoneitaan merenpohjan hiekkoihin.
Oulujoki kulkee monilla korkeuksilla
Muhoksen kohdalla jokiuoma ylittää kallioperän murroslinjan, mikä aiheuttaa lyhyelle matkalle lähes 50 metrin pudotuksen. Tämän korkeuseron aiheuttama voimakas virtaus on valjastettu sähköntuotantoon Pällin, Pyhäkosken ja Montan voimalaitoksissa. Oulujoen laaksossa on myös Oulujoen sivujokien uurtamia, jopa kymmenien metrien syvyisiä kanjoneita, raviineja, joista osan pääsee ylittämään riippusiltoja pitkin. Tasaisilla alueilla sivujoet ovat paikoin todella mutkaisia - mutkia kutsutaan meandereiksi. Erityisesti Muhosjoki on tästä hyvä esimerkki. Vettä virtaa myös Rokua Geoparkin maan alla, sillä hiekkaisilla mailla suurin osa sadevedestä suodattuu maan läpi pohjavedeksi.